Positiivisia viboja

Haluan, että minusta jää tähän maailmaan pysyvä, positiivinen jälki. Aaltoja, jotka värähtelevät halki maailmankaikkeuden niiden innoittamien positiivisten ajatusten, sanojen ja tekojen tuottaman kerrannaisvaikutusten ketjun kautta. Jotkut kutsuvat tätä ilmiötä myös karmaksi, toivoen, että jotain palautuu heille. Raamattu ei käytä tätä sanaa, mutta uskon nyt tästä huolimatta asiassa olevan jotain perää. Raamattu kertoo usein esimerkein, miten Jumalalle epämieluiset ajatukset ja toimet johtavat niitä suorittavien henkilöiden ja jopa heidän lastenlastensa ja maamiestensä kohdalta negatiiviseen lopputulokseen. Kirous voi kestää usein tietyn ajan, jonka Herran profeetat voivat ennustaa ja kertoa asianomaisille. Uskon, että tämä on käännettävissä myös toisin päin. Jos ajattelee ja tekee Luojalle mieluisia asioita, silloin seuraa jotain mukavaa. Jumala näyttää Armoaan ja Rakkauttaan, mitä vain hän voi osoittaa. Hänellä on kuitenkin kaikki Valta, Voima ja Kunnia. Mikään ei ole mahdotonta entiteetille kuka on luonut kaiken olevaisen, mukaanlukien aika-avaruuden (lähes?) äärettömän kudelman.

Positiivisten vaikutusten aikaansaaminen edellyttää, että alan itse ensi alkuun ajattelemaan ja tuntemaan positiivisemmin. Yhtä hyvin kuin minulta on tähän saakka sujunut negatiivisuus, voin kääntää kelkkani ja hypätä positiivisille raiteille. Polku tähän ei ole ollut helppo, mutta luulen viimein olevani voitolla. Tästä kiitän erityisesti kirjailijoita Rhonda Byrne, Norman Vincent Peale ja Wayne W. Dyer. Tiedän, että kaikkia heistä ei voi kutsua perinteisessä mielessä ajatteleviksi kristityiksi, mutta heillä on paljon hyviä pointteja, jotka selvästi kuvaavat mm. sitä miten rukous ja Jumala toimii. Kaikki tämä on toki löydettävissä myös Raamatusta, mutta itselleni näistä maallisista kirjoista on löytynyt avaimia Raamatun ymmärtämiseen, koska loppujen lopuksi kyseessähän on elämästä kertova ja elämää välittävä kirja Jumalalta ihmisten kautta ihmisille. Jumala puhuu monella tavalla ja monella suulla; eräällä tavalla ajateltuna hänellä on kaikki suut, silmät ja korvat kaikkina aikoina käytössään – vaikka meillä ihmisillä on vapaa tahto, ja on sen vuoksi hyvä ymmärtää konteksti sekä puhuvan henkilön suhde Jumalaan sekä vaikutteet, jotta voisi ymmärtää, missä mielessä siitä voi oppia lisää Luojasta, luomakunnasta, ihmisestä ja itsestään. Aion pitää avoimen mielen ja oppia paljon uutta monesta muustakin kuin hengellisestä lähteestä. Tämä sisältää luomakunnan ja kaikki muut ihmiset polullani katsontokantaan katsomatta, mutta se huomioiden.

Minulla on ollut paljon arjen enkeleitä matkassa, joilta olen saanut oppia asioita ihan käytännössä silloin kun negatiivisuus on alkanut ottaa valtaa. Joillekin olen ehkä saanut toimia myös tässä roolissa, mutta silloin kun olen huomannut negatiivisuuden voiman olevan musertavasti suurempi kuin oman heikon positiivisuuteni, olen kääntänyt selkäni ja kävellyt pois. Ymmärrän, että tämä on omaa tämän hetkistä heikkouttani – pyrin varjelemaan toipuvaa mieltäni – mutta minun vahvuuteni ei välttämättä ole kävellä ihmisten rinnalla koko matkaa, vaan ymmärtää ilmiöitä, ihmisiä ja elämää ja jakaa mitä olen saanut vastaanottaa: erityisesti, oppia uutta.

Mikä on tärkeää positiivisuuden saavuttamiseksi? On tärkeää ymmärtää, että on olemassa Luoja, jonka kuvaksi luotuja jokainen meistä on. Olemme kaikki iankaikkisuusolentoja ja siten hyvin tärkeitä ja rakkaita Luojallemme. Meillä jokaisella on tällä olemassaolon tasolla tietty läksy opittavana, tietyt asiat löydettävänä, minkä lisäksi on vuorossa lahjojen vastaanottamista ja edelleen lahjoittamista niitä tarvitseville, kärsimyksen minimoimiseksi ja muiden tukemiseksi näiden poluilla Luojan piirustuspöydältä Hänen meille valmistamaansa kotiin. Olennaisinta on evankeliumin jakaminen iankaikkisen kärsimyksen välttämiseksi. Luoja pitää huolen, ettei Hänen palvelijoiltaan puutu mitään, mitä he tarvitsevat tämän tehtävän suorittamiseksi. Aina ei ole yltäkylläisyyttä, koska se ei olisi meille kaikissa tilanteissa hyväksi. Kunkin polku ja saamat lahjat ovat erilaiset. Kun ajattelet asiaa laajemmin, kaikki mitä sinulla on, mukaanlukien kehosi ja mielesi, on lahjaa. Se on vain lainassa tiettyä tarkoitusta varten, ennen kuin pääsemme kotiin. Siten kullakin meillä on erilainen jalokivi tuotavaksi Luojallemme kun meistä maallisen vaelluksemme osalta aika jättää. Se on jotain, minkä olet löytänyt, luonut, saanut ja mikä tärkeintä – antanut pyyteettömästi eteenpäin. Evankeliumi itsessään on ilmainen lahja, jonka kukin meistä voi jakaa monille ilmaiseksi eteenpäin. Sen lisäksi kullakin meillä on elämäntehtävä. Niistä voisi kustakin kirjoittaa useita kirjoja, ja Raamatun mukaan niitä säilytetäänkin Jumalan kirjastossa (psalmi 139).

Mikä muu on tärkeää positiivisuuden saavuttamiselle? Kiitollisuus. Raamattukin sanoo, ”kiittäkää joka tilassa”! Tämän merkitystä ei voi ylikorostaa. Itse listasin asioita, joista voin olla kiitollinen jo tässä hetkessä, menneitä, nykyisiä – uskossa jopa paljon tulevaisia. Uskohan on, kuten tiedämme, luja luottamus siihen, mikä ei näy, ja ojentautuminen sen mukaan. Siten mitä pyydän, uskon jo saaneeni. Pidän rukouspäiväkirjaa ja uskon, että jokaiseen pyyntööni vastataan AINA tavalla, joka on minun polulleni sopivin. Aina en saa tahtoani läpi, mutta silloin saan olla tyytyväinen, että Isä Jumalan paras saa tapahtua minun hyväni sijaan.

P.S. Masennus tarkoittaa nähdäkseni sitä, että negatiiviset tunteet synnyttävät negatiivisia ajatuksia tai toisinpäin, mikä johtaa negatiivisiin sanoihin, jotka kertautuvat, ja johtavat negatiiviseen toimintaan, mikä luo negatiivisia vastareaktioita, mitkä luovat negatiivisia tunteita ja ajatuksia. Noidankehä on mielestäni tämän ymmärtämisen kautta kohdaltani katkennut. Sikäli kun masentuneita tunteita ja pakkoajatuksia alkaa jälleen hiipiä mieleeni, alan kiittämään asioista, jotka voivat tuntua arkipäiväisiltä, mutta joita ilman minullakaan ei olisi elämää: universumista, luonnosta, auringosta, puhtaasta vedestä, kasveista, eläimistä, vanhemmistani ja esi-isistäni, omasta keho-mielikompeksistani, omasta sielustani, läheisistäni, ja niin edelleen.

Mies ja tähti

”Aurinko, aurinko palava ja kuuma, sinua jos koskettaa niin koskettaa myös huuma.” – runoni noin 3 vuotiaana

Olipa kerran mies ja tähti. Tähti loisti taivaalta valoaan Maan ihmisille ja mies kutsui sitä ystäväkseen. Myös tähti piti miestä suuressa arvossa. Se rakasti häntä ja muuta planeetan asujaimistoa. Siksi se oli päättänyt valaista heitä vaelluksellaan. Tuo valo ja siihen liittyvä lämpö oli se konkreettinen rakkauden osoitus, johon tähti parhaiten pystyi ja kykeni. Mies oli puolestaan omissa vaatimattomissa voimissaan ja ymmärryksellään koettanut palvoa tuota tähteä osoittaakseen sille omaa rakkauttaan, mutta tämä toimenpide oli ollut kauhistus sekä tähdelle että sen luoneelle entiteetille, jota maan asujaimisto yleisesti Jumalaksikin nimittää. Tuo entiteetti on jotain paljon enemmän kuin tuo tähti, jota tällä planeetalla Auringoksikin mainitaan. Ennen muuta tuo tähtikin on vain kyseisen entiteetin eräs ensimmäisiä luomuksia, Maan asujaimiston iloksi ja elämäksi luotu, vain nöyrä palvelija, vaikka ennen muita tehty, kirkkaampi, kuumempi, ja melko lailla lähipiirinsä muita olioita isompi kooltaan.

Oli myös Maan Kuuhun useimpien mielestä epäterveellä tavalla viehtynyt nuori nainen. Hänen mustaansekoittuvan tummansiniset hiuksensa kimaltelivat harakan siipisulkien lailla hämärässä Kuunvalossa, kun hän ihasteli rakastaan tuolla taivaan avaruuksissa.

Tuo mies ja tämä nainen eivät vielä tunteneet toisiaan siinä mielessä, että he eivät koskaan olleet fyysisesti tavanneet tai muutenkaan olleet perinteisellä tavalla yhteydessä keskenään tässä vaiheessa havaitsemaansa aika-avaruusjatkumokokemusta. Vaikka syvällä sisimmässään he tunsivat syvän yhteyden, joka oli jotain enemmän kuin mitä Maan asukkaiden ulottuvilla olevat sanat voisivat koskaan selittää. Jotain mikä ilmeni selittämättömänä kaipauksena ilman selkeää tiedostettua kohdetta. Tiedemiehet varmaan puhuisivat tässä yhteydessä kvanttilomittumisesta. Mystikot puolestaan haastelisivat kaiken elämän yhteydestä. Teologit pyörittelisivät lähinnä silmiään ja kieltäisivät kaiken, viitaten omaan, rajalliseen Pyhän Tekstin ymmärrykseensä, ilman henkilökohtaista kokemusta todellisesta yhteydestä, sokeina kaikelle mikä ei sovi heidän ahtaaseen maailmanselityskehikkooonsa.

Kaiken ytimessä on Auringon fuusioreaktiossa vapautuva fotonivirtaus Maahan tietoisuuden energiana, ja sen Kuuhun luomana kirkkaana valon kajastuksena, ja niiden kautta tähän nuoreen naiseen sekä tuohon mieheen kohdistuvana tietoisuuden käsittelemänä kokonaisvaikutuksena. Muistattehan, että kaikki kentässä tapahtuva liittyy kaikkeen. Eikä kentän ulkopuolelle tapahdu muuta kuin Jumalan tietoisuus ja olemassaolo, iankaikkinen Minä Olen, Alfa ja Omega. Mikä on sinällään jo aika paljon sekin.

Jäätyneitä fotonivirtoja, kvanttitilojen koodi tietoisuuden kausaalisena ilmaisijana. Kuka on tuo koodatun informaation lähde, alkusyy jähmettyneessä avaruusajassa? Hän, joka valaisee päivämme ja antaa kuullemme sen loisteen. Roikkuen taivaalta kuin suuri silmä suuren pyramidin yllä. Mystikot älkööt vaivautuko. Ottakaa huomioon, että hänkin voi olla vain yksi synapsi suuren Jumalan aivoissa. Toki näette tähdet? Entä mitä se tekee meistä? Unikuvia, vain kuplia kuplien sisällä – välittäjäaineita, elektroneja – kenties viiruksia, vai jotain vielä katalampaa? Vai aliarvioinko itsemme, mikä on merkityksemme: universumi tarkkailemassa ja havainnoimassa itse itseään, kauttamme. Kirjoitan teille sanoin, koska kuvakieleen pystyvää kirjoituskonetta ei ole vielä luotu. Eikä spektri tai kuvakulma riittäisi, saati päätteenne tai havaitsemisvälineidenne ulottuvuudet.

Jatkoa seuraa?

Hajatelmia

Madonluvut vanhalle aatamille

Elämää menneen kymmenluvuissa, harmaalla alueella, sotkeennun ja kompastun desimaalipilkkuun – lopulta annan sen kaiken olla. Totuus on kai digitaalista, mustavalkoista, yksi tai nolla?

Avunhuuto ja Pelastaja

Risti peittää pahuuden maallisen, veri Herran lunastaa. Pelastus on meidän kun me Jeesus Nasaretilaista avuks’ huudetaan.

Neuvo matkaoppaaksi

Muista tämä ystäväni liukas jos on sinun tiesi ja kun syntiin lankeat: ryömi aina Herran ristin juureen, näet kasvot anteeks’antavat.

Taivaan Isällä on sinua ikävä

Rakas Taivaallinen Isäni…

…jota en juuri ehtinyt muistaa kuluneena isänpäivänä…

…miltä sinusta mahtaa nyt tuntua? Murehtuuko sinun meille antamasi Pyhä Henki asian johdosta? Entä Sinä itse, persoonana? Olisitko kaivannut tavallista läheisempää yhteyttä isänpäivän johdosta? Onko se miten vietin isänpäivää Jumalan rakastamista kaikella mitä on meille annettu, sillä Sanassa sanotaan: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”. Kuinka moni meistä muisti tämän kuluneena isänpäivänä? Minulla se kävi ohimennen mielessä, mutta pientä huokausta ylöspäin lukuunottamatta maallinen isäni sai Taivaan isää enemmän huomiota.

Myöhästyneet onnittelut vielä tätäkin kautta Taivaan isille, omalle iskälleni ja kaikille isille jotka tätä lukevat. Muistetaanhan ottaa koodia yläkertaan muulloinkin kuin silloin, kun meiltä puuttuu jotain, tai olemme tyytymättömiä asioiden yleiseen tilaan osaltamme tai lähipiirimme kannalta. Taivaan isä haluaa että meillä olisi läheinen suhde kanssamme, kuten isällä ja pojalla täällä maan päällä parhaimmillaan vain voi olla, oliko sitten arki tai juhla. Tuskin kukaan isä haluaisi kuulla lapsistaan vain juhlapyhien tai pyyntöjen merkeissä, vaikka varmasti sekin olisi parempi kuin ei mitään kontaktia.

Ota rennosti ja kerro Hänelle omin sanoin miltä juuri nyt tuntuu. Hänellä on sinua ikävä. Voit halutessasi vaikka piirtää, kirjoittaa tai musisoida viestisi Hänelle. Käytä luovuuttasi, tyyli on vapaa. Voit lähestyä Hänen pyhää valtaistuintaan huoletta Jeesuksen verellä puhtaaksi pestynä. Hän ymmärtää sinua ja vastaa tavallaan, jonka tulet viimeistään jälkikäteen huomaamaan ja ymmärtämään. Hän on maailmankaikkeuden johtaja ja perustaja ja Hänellä on hyvä tahto sinua kohtaan. Ei sinun tarvitse itse edes tietää, mikä olisi sinulle tässä tilanteessa hyväksi tai parasta, saati että sinun tarvitsisi häntä alkaa neuvomaan, mitä tehdä tilanteen korjaamiseksi. Ala vain reilusti ja luottavaisesti juttelemaan Hänelle. Ei Hän halua sinun kärsivän, vaikka jos olet tällä hetkellä ajautunut Hänestä kauas, elämä voi paikoin siltä tuntua. Käytä hetki rukoukseen juuri nyt, tässä hetkessä. Et tule katumaan aikaa jonka pyhität omalle Taivaan Isälle.

Kiitos Isäni taivaassa kaikesta hyvästä mitä olet minulle ja perheelleni suonut. Kiitos perheestäni. Nyt satunnaisgeneroidulta soittolistaltani lähti juuri soimaan Stevie Wonderin Have a Talk With God. Sinulla on myös huumorintajua täydellisen ajoituksen lisäksi. Kiitos siitä. Kiitos Isä että vedät minua puoleesi joka päivä vaikka maailmakin osaa taistella sinua vastaan, kiitos että olet vahvempi kuin maailma, kiitos että voitat taistelun ja pyhität tämänkin sielun. Kiitos, että sen ei tarvitse olla kivinen tie. Kiitos, että saan uskoa omalle kohdalleni että saan viettää hyvän elämän ja että perheenikin saa sen kokea, sekä että saamme esimakua tulevasta maailmasta lähiyhteydessäsi jo tässä maailmanajassa. Kiitos, että saan päivä päivältä tutustua sinuun paremmin. Kiitos, että haluat minun pääsevän kerran kotiin. Sinun poikasi Jeesuksen nimessä, Aamen.

Ainiin ja saa minullekin päin ”soittaa”, aina kun haluat. Anna minulle silmät joilla näkee, ja korvat joilla kuulee, aina kun haluat olla yhteydessä kanssani. Joitain ilmeisiä viestejäsi olenkin jo vastaanottanut, vaikka monta on ehkä jäänyt epähuomiossa ”vastaajaan”. Opettelen vielä tätä kuuntelemisen taitoa. Mutta palataan astialle. Moikka Isi! Ollaan koodeissa.

Lopputulemana: aina ei tarvitse olla niin virallinen tai juhlallinen kun juttelee isälleen. Tämä pätee myös rukoukseen.

Lue Raamattua

Maailma on täynnä kirjoja ja ihmisiä, jotka eivät niitä lue.

On paljon näennäisen tärkeää puuhastelua, muita harrastuksia, joilla voi täytellä elämäänsä työn ja perhe-elämän ohessa. Monetkaan nykyihmiset eivät pidä lukemisen merkitystä kovin korkealla. Siten voisi luulla, että heidän maailmankuvaansa on astetta vaikeampi vaikuttaa. Mutta pitääkö se todella paikkaansa? Onhan myös sellaista viihdettä mikä ei vaadi pitkien tekstien lukemista; elokuvia, näytelmiä, musiikkia, elektroniikkaa, pelejä, mainoksia, mainoksia ja mainoksia. Ja sitten on myös tätä popularisoitua tiedettä, eli helposti ymmärrettäviksi tehtyjä tutkimustuloksia, jotka ihmisten tulisi ottaa vastaan, pureskelematta, sellaisinaan, vain koska ne ovat tiettyjen alojen asiantuntijoiden tuottamia. Itse pidän tätä jälkimmäistäkin sarkaa vain viihteen jatkumon toisena päänä. Miksi? Kuka on maksanut tutkimuksen teon? Onko tutkimuksen maksajalla esimerkiksi kaupallinen tai lakitekninen motiivi saada aikaan tietynlaiset tutkimustulokset? Onko se voinut olla vaikuttamatta tutkimuksen tekoon? Mikä on asiantuntijoiden hintalappu? Ovatko he ostettavissa, ostettu, “maksajan taskussa?”

No mitä luulet, onko kirjallisuus kokonaisuudessaan siis vain eräs manipulaation laji, propagandaa? Tekeekö se manipuloijan vihaiseksi, että hän ei saa yleisöä meuhkaamiselleen? Hengellisen kirjallisuuden erityistapauksessa ei ole tarkoitus manipuloida ihmisiä sisään tai syvemmälle mihinkään aatteeseen, vaan saada heidät uskomaan totuuteen. Miksi uskoisit tämän? Miksi totuus sitten vaatii puolusteluja? Onko koskaan näin?

Maailma on tällä hetkellä niin täynnä valheita, juuri tuolta viihteen maailmasta pulputen, että kyynikon on vaikea uskoa totuutta olevan olemassakaan. Totuus löytyy kaurapuurosta, sanotaan. Ehkä siinä on jotain perääkin. Mikä sitten on totuus? On olemassa eräs mustavalkoinen totuusväite, jonka mukaan Raamattu on Jumalan sanaa, eikä Jumala valehtele. Miksi uskoisit tämän?

Minä puolestani lihallisena ihmisenä voin sortua “lain alle” eli uskonnolliseen suorittamiseen tai puolestaan liialliseen vapauteen, mikä voi näkyä vääränlaisina painotuksina osaltani ja teksteissäni. Liioitteluakin siellä voi esiintyä ja usein olen varmasti myös ihan reilusti väärässä. Älä siis usko minunkaan sanaani vain koska niin on sinulla ollut tapana tehdä.

Kehoitan sinua hypoteettinen lukijani nyt tutustumaan itse Raamattuun tästä näkökulmasta käsin, että se voisi olla Jumalan sanaa ja puhetta juuri sinulle, ja katsomaan, voisiko tuo vanha kirjasto puhua sinulle juuri tähän hetkeen, henkilökohtaisesti. Voitko rehellisesti löytää siitä valhetta? En pitäisi mahdottomana että yllätyt.

Myös sielunvihollinen on saanut muutaman repliikin Raamatusta. Niissä yhteyksissä käy ilmi hänen asemansa valheen isänä. Ei ole vaaraa erehtyä ja uskoa hänen valheisiinsa, koska konteksti selvästi osoittaa, että nyt tulee sumutusta. Myös jotkin Raamatun henkilöistä eivät ole olleet puhtaita pulmusia vaan ovat turvautuneet valheisiin. Tämäkin käy ilmi tarkkasilmäiselle lukijalle, koska siitä seuraa Jumalan vihastuminen. Tällä varauksella suosittelen, että tutustut itse tähän opukseen ja selvität itsellesi, onko Raamattu totta. Koettele kaikki. Totuus kestää sen.

Ehtoollinen

”Tämä on uusi liitto minun veressäni.” Tähän ajatukseen heräsin viime lauantaiaamuna. Koin sen Jumalan puheeksi minulle. Hänellä on tapana vastata rukouksiin joskus myös tällä tavalla. Olin ennen sitä pohtinut jo pitemmän aikaa tulisiko kristittyjen viettää sapattia lauantaina kuten Raamatussa tehdään, vai pyhittää sunnuntait lepopäivänä. Tämä selkiytti tilannetta omalla kohdallani siten, että päätin mennä seuraavan päivän ehtoolliskokoukseen, ja pyhittää jatkossakin sunnuntain pyhäpäivänä. Seuraavat Raamatun paikat liittyvät asiaan ja osoittavat miksi ehtoollinen on enemmän kuin tärkeä kristityille.

Ehtoollisen asettamissanat Luukkaan mukaan kuuluvat seuraavasti: ”Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: ”Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee.” Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni.” Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan. (Luukas 22:17-20 [FinPR])”

Ehtoollisen asettamissanat Korinttolaiskirjeen mukaan kuuluvat seuraavasti: ”Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni”. Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni”. Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee. Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa. Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois. Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi. Sentähden, veljeni, kun kokoonnutte aterioimaan, odottakaa toisianne. Jos kenellä on nälkä, syököön kotonaan, ettette kokoontuisi tuomioksenne. Muista seikoista minä säädän, sitten kuin tulen. (1. Korinttolaiskirje 11:23-34 [FinPR]”

Myös Heprealaiskirjeessä selitetään ehtoollisen (sekä kasteen?) merkitystä: ”Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on ”suuri pappi, Jumalan huoneen haltija”, niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän. Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. (Heprealaiskirje 10:19-27 [FinPR])”

Kukin tutkiskelkoon omaa sydäntänsä näiden äärellä.

Minä teen samoin.

Kehoitus evankelioida

Mistä aiheesta haluaisin kirjoittaa tänään? Onko se oikea kysymys? Haluaisin Jeesuksen olevan kaiken tekemiseni keskiössä ja silloin kehoitus kirjoittamiseenkin tulisi tulla Pyhältä Hengeltä. Myös aihe. En tiedä, olenko sellaisia vielä saanut.

Kirjoittamisen lahjan ei pitäisi olla oman egon pönkittämistä varten vaan sen tulisi oikeassa käytössä kirkastaa Jeesusta. Onko tämä vain tällaista pelin sivutehtävän omaista puuhastelua, oikean elämän ”suuren tehtävän” välttelyä. Sanassa meidät on nimittäin lähetetty maailmaan täyttämään Jeesuksen käskyt, joista eräs tärkeimmistä on lähetyskäsky. Voiko siinä edes ajatella palvelevansa näin kotoaan käsin mukavasti tietokoneen äärellä? Vai pitäisikö reippaasti mennä ja maastoutua ihmisten joukkoon ja vaikuttaa sieltä käsin, ruohonjuuritasolta, eräiden evankeliointiopetusten mukaan siunaten, ystävystyen, avustaen ja sitten kertomalla Jeesuksesta.

Kohtaamispaikalla, jossa vapaaehtoistyöskentelen olen ihminen ihmisten joukossa. Mutta kerronko päivittäin uskostani? En, ainakaan vielä. Pitääkö minun siis vain kärsivällisesti odottaa, että Jumala avaa minulle sellaisia tilaisuuksia, joissa voin näin luontevasti toimia? Vai pitääkö minun mennä rohkeasti omalle epämukavuusalueelleni? Loukkaako se paikan sääntöjä? Tekeekö se kävijöiden ja työntekijöiden olon jollain tavalla epämukavaksi? Mikä on tähän erityistilanteeseen sopiva protokolla?

Paikassa käy paljon tavalla tai toisella sairaita ihmisiä – kaikillahan joku pieni tai isompi vaiva on – ja parantajaevankelistalla olisi siten kysyntää. Olen välillä kokenut melko selvän kehotuksen hengessäni kertoa miten Jumala on minua monesta vaivasta rukouksen avulla parantanut ja sitten pyytää saisinko rukoilla ihmisten puolesta että he parantuisivat. Ehkä vielä joskus uskallan tarttua tässä tuumasta toimeen. Minä en siinä tapauksessa olisi parantaja, vaan Jeesuksen henki, joka vaikuttaa kauttani. Itse olen aivan tavallinen ihminen, jolla ei ole mitään erityiskykyjä. Tiedän, että tämä parantamiseen liittyvä valta on kaikille uskoville annettu, Jeesuksen nimessä. Se pitää vain uskoa omalle kohdalle ja ottaa tuo sielujen voittamisen työkalu reippaasti käyttöön. Hän on ristillä kantanut syntimme ja sairautemme.

Olenko riittävän hullu uskomaan tämän omalle kohdalle ja toimimaan uskossa sen mukaisesti? Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Ihmeet ja merkit seuraavat julistettua sanaa. Seuraavaksi käytän aikaani uuden testamentin parissa sekä rukouksessa ja koetan saada näihin kysymyksiin selkeämpiä vastauksia. Pyydän selkeää johdatusta sinulta Isä Jumala, Jeesuksen nimessä.