Parannuksen paikalla

Annan sirpaleeni Jumalalle,
odotan mitä Hän rakentaa.
Hylkään vanhan elämäni,
pyydän jotain parempaa.

Hän on Suurin,
Hän on Totuus,
joka sirut yhdistää.

Hän voi minut jälleen koota,
se on Hälle tärkeää.

Hän voi uuden paikan näyttää,
tyhjän muurin aukon täyttää;
saan kantaa miekkaa kilpeä..
..tällä kertaa hengellistä,
löydän itseni – tiedä mistä;
kun astun Hänen poluillaan.
Mutta: ies sopiva kevyt on kantaa – ei Hän ole ilkeä.

Kompassini – tämä uusi –
suuntaa kohti Golgataa.
Totisesti ylösnoussut!
Herra tuo syntimme sovittaa.

Hän meidät kaikki viinipuussa
yhteen liittää, siitä Henki todistaa.
En koskaan voi kai tarpeeksi kiittää, jos kerran perillä luonaan tavataan.

Mitä minusta tulee,
sen aika näyttää,
mutta kotini ei ole mappi-öö.
Loppusijoitusta ennen saan vielä kiittää, näin uskon..
Siihen minun uskoni rippeet riittää, ei tilanne koskaan Hänelle toivoton!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s