Suuri Nukkuja

Olipa kerran Suuri Nukkuja.

Eräänä kauniina kesäkuun päivänä astraaliperhosten lennellessä lepattavin siivin kukasta kukkaan ja omenapuiden kukkiessa levittäen kaunista huumaavaa tuoksuaan Suuri Nukkuja kävi pitkäkseen erään puun alle, sulki silmänsä, venytteli hieman, haukotteli ja nukahti.

Alussa oli pimeys, Suuren Nukkujan tietoisuus.

Sitten Suuri Nukkuja aloitti ja loi sisimmässään maailmat.

Nukkujan henki liikkui vetten yllä Hänen uneksiessaan todellisuuttamme näkyväksi.

Tulkoon valkeus, ja valkeus tuli.

Jokainen Suuren Nukkujan mielen synapsi alkoi tuikkia uutena tähtenä kaikkeudessamme.

Ennen pitkään Hän eteni elollisten olentojen luomiseen, ja antoi niille eläväksi tekevän henkensä.

Myös niistä tuli samalla tietoisia olemassaolostaan, kykeneviä ajattelemaan ja tuntemaan.

Niiden tietoisuudet ovat Suuren Nukkujan unikuplia, eräänlaista poreilua iankaikkisuuden kauniissa kudelmassa.

Missä vain on kärsimystä, Suuren Nukkujan tietoisuus näkee pahaa unta tekemällä väärin itseään kohtaan, joko vahingoittamalla, tai olemalla lievittämättä kärsimystä, vaikka Hänellä siihen olisi unessaan mahdollisuus.

Kärsimyksellä on kuitenkin päämäärä, samaistaa unikuplien entiteetit Nukkujan Avatariin, hänen fyysiseen manifestaationsa unessa, joka kärsi puolestamme ristinkuoleman kaiken tämän vääryyden vuoksi, kantaakseen sen puolestamme.

Suuri nukkuja näkee useita unia yhtä aikaa, rinnakkain.

Tietoisuus havainnoi itseään havainnoimassa itseään ja luo siten itsensä hetki hetkeltä uusiksi, oppii matkalla, aaltoilee, yhdistyy, kunnes viimein on aika Suuren Nukkujan heräämiselle.

Eräät kuplista tulevat silloin puhkeamaan, koska Suuri Nukkuja ei hyväksy niitä osia itsessään, koska ne eivät ole hyväksyneet Suurta Nukkujaa, mutta eräät niistä viedään iankaikkisuuteen Suuren Nukkujan herättyä.

Iankaikkisuuteen pääsevät ne, jotka on kastettu vedessä Suuren Nukkujan persoonien nimeen, jotka tunnustavat hänen Avatarinsa Jeesuksen Lihaan tulleeksi Sanaksi, ja noudattavat Hänen käskyjänsä.

Heidät puhdistetaan.

Hän hellii näitä hyviä muistikuvia unestaan iankaikkisesti, manifestoiden myös ne lihaksi – koska Hänelle kaikki on mahdollista, eikä hän koskaan kuole.

Nämä kuplat ovat siten eräänlaisia siemeniä, joista kasvaa hengellisiä kasveja, niiden idettyä.

Itäminen edellyttää usein fyysistä kuolemaa, mutta eräiden viimeisten päivien elävien kohdalla tapahtuu vain hetkessä muutos.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s