Tuokiokuvia eräästä risteyksestä

Tajuntani räjäyttävää tajunnan virtaa,

aikasolmuja, muistikatkoja, nyyhkytän

sikiöasennossa hiljaa…

Näinhän kerran värejä, en tästä maailmasta,

tai tästä ulottuvuudesta, vaan siitä seuraavasta!

Unohdan itseni, minäni, historiani,

oi tutki minut tohtori:

tarjoa terve silmäpari.

Heitä diagnoosit ja respalla nappeja,

anna tekosyy ja välineet jähmettyä,

voiko itseään ikuisesti näin paeta?

Oonhan kolunnut jo muistoja, joita en voi kestää,

esimerkiksi etanolin huuruja, päihdesekoiluja,

sikaa tätä ei voi kai puhtaaksi pestä?

Sehän palannut on yleensä rapakolleen,

koska se ei kestä itseään,

kierros kierrokselta kietoutuu kiroukseensa,

vähä vähältä hukkuu sisälle pään.

Tunnen synnin, syyllisyyden – ja sovittajan.

Viekö polkuni taas ristin juureen?

Sen kurjalle sallittehan?

Näen mielessäni teidän pyhät katseenne ja samalla

kuvittelen tietäväni ajatukset sisällä päänne:

”Tuo on jo liian kaukana”

”Liian eksyksissä”

”Ei hän kuulu tänne”

”Ei ole yksi meistä”

”Ei kai koskaan pyhity hän”

”Hän on saastainen”

”Nyt poimin minä kiven,

ja tähtään häntä päähän”

”On aikansa poistua”

”Sallittehan rumat sanani”

”Anna minulle anteeksi,

mutta älä koskaan hänelle,

voi hyvä Luojani”

Mietin hetken tämän jälkeen,

ja jopa tätä aikamerkkiä ennakoiden,

kuulunko enää joukkoonne,

ollakko halveksittu, harhainen syntinen..

Vai pelkkä iloinen veikko?

Kestää tukkapöllynne,

vai antautua sisäiselle olennolleen –

ja olla teille peikko.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s