Alustukseksi miestenpiiriin 8.3.2019

Koin seuraavanlaisen voimakkaan näyn hengessäni syksyllä 2017 ja aion nyt pitää lyhyen alustuksen sen pohjalta. Toivon, että voimme missä vaiheessa tahansa vapaasti keskeyttää, ja siirtyä avoimeen keskusteluun aiheesta, tai sen vierestä. Näkyni:

Katson Aurinkoon. Se on minulle Isä Jumalan Rakkauden ja Valon symboli. Edessäni taivaalla kuvastuu Jeesus kristus ristiinnaulittuna. Välissämme on peili, peilipinta alaspäin. Peili on valtavan kokoinen. Katson ylöspäin, kohti Jeesusta ja Isää. On täysin pimeää, koska peili varjostaa koko maiseman. Mitään ei näy. Pelkään pimeää. Jeesuksen verta alkaa tippumaan peilin päälle. Peili muuttuu pisara pisaralta läpinäkyväksi. Valoa tunkeutuu enemmän ja enemmän peilin lävitse. Alan nähdä ensin itseni peilipinnasta pimeyden väistyessä peilin alla. En pidä siitä mitä näen. Sitten pikku hiljaa näen enemmän ja enemmän Kristusta itsessäni, koska Hän näkyy peilin takaa peilikuvani ohessa. Alan rakastaa näkemääni. Koen, että tämä peili tässä on Raamattu. Se näyttää vanhan liiton puolella ensin syntisyytemme, mitä olemme sisimmässämme ilman Jeesusta. Tämän jälkeen se osoittaa, miten Isä näkee meidät Jeesuksen veren läpi. Kun ymmärrämme tämän, pelkkä Jeesuksen veri ja Jeesuksen tunteminen riittää. Peili käy tavallaan silloin tarpeettomaksi.

Pyydän, että seuraavaksi mietiskelisimme hetkisen seuraavien Raamatun paikkojen merkitystä edellä mainitun näyn kontekstissa. Miten ne liittyvät tähän asiaan? Tarkoituksena on nähdä häivähdys todellisesta identiteetistämme Kristuksen ruumiin jäseninä.

(1. Mooseksen kirja 1:26-28 [FinPR])
”Ja Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat”. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet”.”

Tästä katkelmasta on mielessäni oleellista huomata, että ”Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa”. Voidaanko ajatella että ihmisessä on kaikki, mitä Jumalassakin on – Jumalan tosi olemus – mutta kätkettynä? Konkreettisessa peilikuvassa ei näy Jumalaa, tosin Jumalan ihmishahmo Jeesus oli olennaltaan kaltaisemme.

(1. Johanneksen kirje 4:12-16 [FinPR])
”Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä. Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä. Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi. Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.”

Edelliseen katkelmaan liittyen tämä antaa käsityksen, että ”Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt” – eikö siis edes Eedenissä? Jumala on siten ulkoiselta olemukseltaan jotain, jota ihmissilmät joko eivät kärsi katsoa, tai sitten Hän on näkymätön. Olennaista tämän lisäksi on toteamus ”Jumala on rakkaus”, mikä antaa vihjeen Jumalan näkymättömästä tosi olemuksesta. Ehkä peilistä ei ulkoisesti katsele Jumalan kuva, kirjaimellisena peilikuvana, koska peilikuva on sangen näkyvä, ja sen kärsimme katsella, mutta sisällä sydämessämme on Jumalan Pyhä Henki, joka on olennaiselta olennaltaan rakkaus.

(1. Korinttolaiskirje 13:8-13 [FinPR])
”Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.”

Edelliseen katkelmaan täydennyksenä; siellä sanottiin ”Jumala on rakkaus” – tässä ”Rakkaus ei koskaan häviä”. Lisäksi vahvistetaan, että ”nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin” mikä osuu melko otollisesti tähän kuvastin metaforaan, ja näkyyn, jonka koin syksyllä 2017. Ihminen on Jumalan tavoin siten sisimmältä olennaltaan katoamaton rakkaus, joka on tässä ajassa arvoitus.

(2. Korinttolaiskirje 3:12-18 [FinPR])
”Koska meillä siis on tämmöinen toivo, niin me olemme aivan rohkeat emmekä tee niinkuin Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista. Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä; mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois. Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus. Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.”

Tässä on mielestäni tässä kontekstissa olennaista se, että ”Herra on Henki”, ja että me ”muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen”. Työ on siis kesken, emmekä vielä muistuta kaikilta osin Jumalaa. Olemme ikäänkuin savenvalajan työpajassa tai kivenveistäjän keskeneräisen lohkareen sisään vangittuja.

(Jaakobin kirje 1:23-27 [FinPR])
”Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli. Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään. Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha. Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.”

Tässä vahvistuu mielikuva Jumalan laista kuvastimena, jonka kautta katsottuaan mies todella muuttuu. Konkreettiseen peiliin katsominen ei riitä, vaikka kuvainnollista ”peiliin katsomista” tarvitaankin.

(1. Korinttolaiskirje 15:51-57 [FinPR])
Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ”Kuolema on nielty ja voitto saatu”. ”Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?” Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki. Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!

Tässä vahvistuu, että kaikki joissa Pyhä Henki on muutumme, joko kuoleman kautta tai viimeisen pasuunan soidessa (jos silloin olemme hengissä). Tällöin muutumme lopulta katoamattomuuteen, Kristuksen kaltaisiksi.

Yhteenvetona Jumala on antanut meille Pyhän Henkensä, joka sielumme ohella on iankaikkinen. Pyhä Henki ohjaa sielun kehitystä maanpäällisessä elämässä, mutta viimeistään kuolemassa tai viimeisen pasuunan soidessa tapahtuu lopullinen muutos. Muutumme silloin Jumalan rakkauden ilmentymiksi, jota työtä saamme harjoitella jo tässä ajassa.

Ajatuksia tähän teemaan liittyen? Mikä on ihminen? Mitä tarkoittaa, että ihminen on Jumalan kuva? Voiko tässä soveltaa kolminaisuusajattelua?

4 vastausta artikkeliin “Alustukseksi miestenpiiriin 8.3.2019

  1. Tsau. Ilahduin, kun huomasin, että etsit Totuutta. Luin äsken joitakin noita tuoreimpia sinun kirjoituksiasi. Vähän itsekin ihmettelin, että miksi niin pontevasti eilen varottelin sinua niistä iskuista ja potkuista. No, minulle on käynyt niin, että kun olen uskovaisten kokouksissa puhunut siitä mitä Herra Jeeus on minulle opettanut ja näyttänyt, niin minua vastaan on hyökätty. Mutta nyt olen jo kiitollinen noista hyökkäyksistä! Ja olen saanut Herran armosta jo pikkuhiljaa oppia siunaamaan heitä ja rukoilemaan heidän puolestaan. No, tämähän löytyy Raamatustakin.

    Tutki kaikki mitä näet ja kuulet ja koet ja tunnet ja ajattelet Raamatun pohjalta, minunkin sanani. Kristityllä on oikeus ja velvollisuus tutkia ja koetella ja sen mukaan hylätä, hyväksyä tai jättää ns. pöydälle odottamaan, kaikki sanat, ajatukset, tunnteet ym. Älä katso henkilöön, älä tuijota titteleitä tai uskossaolovuosia.

    Varo lokeroita ja poteroita. Jeesuksella Kristuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän ei pysy ihmisen tekemissä rajoissa ja aitauksissa. Hän on myös vapahtaja, vapauttaja. Eli hän haluaa vapauttaa ihmiset.

    Noista unista, masennuksesta ym. Vaikuttaa siltä, että hengellinen maailma on auennut sinullekin. En pidä sinua hulluna, enkä halua kantaa sinua roviolle. Päinvastoin. Jos haluat vaihtaa kokemuksia ja jutella näistä asioista, se olisi minulle ilo.

    Lopuksi. Tuo näky peilistä, sinusta, Jeesuksesta ja Isästä ja Raamatusta. Minun mielestä tuo näky on Jumalasta.
    Pelastus on Tie. Kulje rohkeasti eteenpäin. Sinua yritetään estää ja harhauttaa Tieltä pois, se kuuluu asiaan, älä hämmästy sitä. Luovu kaikesta ja kaikista, sen mukaan kun Jumalan Pyhä Henki kehottaa, saat 100-kertaisesti takaisin jo tässä ajassa ja Iankaikkisen Elämän (ja vainoja). Tiellä oppii väkisinkin myös taistelemaan.

    Tämä oli tämmöinen turahdus, ehkä liikaakin sanoja. Toivottavasti et loukkaannu.

    Liked by 1 henkilö

      1. Tsau. Miulla ei ole, eikä luultavasti tule älykännykkää, tämä vanha läppäri vielä on. Älä siis ihmettele jos on päiväkausiakin viivettä vastauksessa jne.

        Tykkää

      2. Varmaan näemme vielä samoissa merkeissä ja voimme vaihtaa silloin puhelinnumerotkin, jos haluat keskustella enemmän. Tänne en viitsi sitä postata, ettei tule turhaan häirikköpuheluita.

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s