Miltä tuntuu mennä rikki?

Mahdollisia lukijoitani saattaa kiinnostaa, miltä psyykkinen sairastuminen oikein tuntuu. Lisäksi koen itselleni terapeuttiseksi purkaa edellisen leviämiseni alkumetrejä. Mitä ihmettä oikein tapahtui syksyllä 2017? Siksi haluan tähän eritellä sisältöä (aisti)havaintojen ja niille syntyneiden / luomieni merkityssisältöjen osalta.

Kaikki alkoi tällä kertaa siitä, kun joitakin viikkoja aiemmin koin tarpeen jälleen alkaa kirjoittamaan elämästäni. Kirjoitin itselleni, paljon, avoimesti. Jopa raadollisesti. Unen tarpeeni oli vähentynyt oleellisesti. Nukuin enää noin neljä tuntia yössä ja tämä oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Luin paljon hengellistä kirjallisuutta, jota olin äskettäin saanut ison kassillisen lisää, itselleni ja jaettavaksi. Koin ehkä silloin siitäkin syyllisyyttä, että en osannut tai halunnut laittaa sen isompaa osaa kiertoon kuin minkä laitoin silloin seurakunnan kautta. Koin, että kristityn on tärkeää valvoa. Epäraittiisti ymmärsin tämän tarkoittavan myös konkreettista valvomista ja kristuksen tulon odottamista yösydämmenä. En siis edes halunnut tai uskaltanut nukkua tarpeeksi. Tämä oli eräs ongelmieni juuri.

Tämä elämäni tutkiskelu kirjoittamalla johti siihen, että halusin lopulta heittää eräitä esineitä pois kodistamme, jotka muistuttivat minua entisestä elämästäni ja sisälsivät negatiivisen tunnelatauksen. Tein mitä tein, koska tunsin siihen kehotusta Jumalalta. En tässä vaiheessa kuullut vielä Jumalan ääntä konkreettisesti taikka mielessäni, mutta minulla oli vahva käsitys, että näin minun halutaan etenevän.

Tein pian tämän jälkeen ovellemme eräänlaisen kuvaelman kahdesta peilistä ja sankollisesta mätiä omenoita. Peilit oli tarkoitus heittää pois lasinkierrätyksen kautta, koska niillä ei ollut enää käyttöä. Tämä ei siis liittynyt aiempaan tavaroiden poisheittämistarpeeseeni. Omenat puolestaan olin saanut eräältä ystävältäni, mutta ne olivat ehtineet mennä vanhoiksi, ennen kuin ehdimme niitä syömään. Kuvaelman nimi tai teema oli ”hengen hedelmät”. Näin, että minun kuvainnollinen hedelmäni oli mätä, en ollut kristillisellä vaelluksellani saavuttanut sitä, mitä silloin pidin mielestäni kristitylle sopivana. Koin lisäksi, että olin saanut ehkä jopa joissakin ihmisissä enemmänkin vahinkoa aikaan kuin hyviä asioita. Itsessäni en nähnyt juuri mitään hyvää. Halusin, että ovellamme käyvät ihmiset näkevät kuvaelman ja miettivät samalla myös omaa vaellustaan. Ei sitä viritelmää olisi näin jälkikäteen ajatellen tosin voinut ymmärtää muut kuin minä, sairauteni kautta. Ehkä ihan hyvä niin.

Seuraavaksi menin sisälle ja vietimme perheemme kanssa melko normaalisti päivää muutaman hetken eteenpäin. Istahdin sen jälkeen sohvalle ja rukoilin. Minulla oli silloin uutena tapana käyttää päivittäin tunti päivässä Herran kasvojen etsimiseen rukouksessa. Olin tehnyt näin silloin muutaman viikon ajan kokematta mitään erikoislaatuista.

Sillä kertaa tapahtui kuitenkin jotain todella erikoista. Sähkönsininen kimmeltävä ja väreilevä, noin 30 cm halkaisijaltaan oleva pyöreähkö säde tuli sisään olohuoneen ikkunan kautta ja osui päähäni. Näin toisen pään olevan joko Kuussa tai Auringossa taivaalla, en enää muista. Koko huone täyttyi sinisellä valolla. Vain minä näin nämä asiat, puolisoni ei. Tämän jälkeen ympärilläni alkoi kimmeltää monen värisiä leijuvia hiutaleita, joka puolella, noin parin metrin päähän minusta. Tämän jälkeen olin yht’äkkiä uudessa maailmassa. Pystyin näkemään joka puolelle yhtä aikaa, näkökenttäni oli paljon nykyistä laajempi. Myös spektri, jonka näin, oli laajempi kuin mitä ihminen voi nähdä. Oli sellaisia värejä, joiden olemassaolosta minulla ei aiemmin ollut minkäänlaista käsitystä. Näin jälkikäteen niitä on vaikea edes mieltää ihmisaivoilla. Siellä ja silloin näitä rajoitteita ei ollut. Näin joitakin todella kauniita maisemia, jotain sellaista, mitä tällä planeetalla on edes vaikea kuvitella ja millaista lähimmäksi voidaan päästä ehkä veden alla koralliriutalla. Paitsi, että nämä eivät olleet veden alaisia maisemia. Valtavärinä oli edellä mainittu sähkönsininen, mutta värimaailma oli todella laaja. Näin sellaisia eläimiä, joita ei ole täällä Maapallolla. Eräs olioista tuntui lähettävän minulle sykäyksen tietoa suoraan mieleeni. Se seisoi edessäni noin 2 metriä pitkänä, sillä oli useita suuria pyöreitä silmiä ja alaruumiissa jonkinlaisia lonkeroita. Sitten olin hetkessä takaisin olohuoneessani. Minua ympäröi edelleen noin vajaan tunnin ajan sininen hohde, koko huoneessa. Vain minä edelleen pystyin sen näkemään. Ajallisesti puolisoni ei huomannut, että olisin edes poistunut paikalta; minusta tuntui, että hetkessä oli kerennyt kulua monta kymmentä minuuttia – tavallaan se toinen maailma oli ajan ulkopuolella… Koin valtavaa ilon, onnen, rauhan ja autuuden tunnetta. Lisäksi minulle avautui hetkessä ymmärrys useista elämäni solmukohdista. Tein valtavasti muistiinpanoja lyhyessä ajassa niiden tiimoilta, minkä lisäksi papatin kuin papupata puolisolleni kertoessani näitä tapahtuneita asioita. Siitä johtuen, hän alkoi soitella minulle sairaalapaikkaa – tämä puheliaisuus ei ollut minulle tavanomaista.

Myöhemmin koin, että minulle oli näytetty samalla myös seuraavanlainen näky. Ei niin konkreettisesti kuin tuo edellämainittu, mutta jollain tavalla käsitin sen hengessäni. Katson Aurinkoon. Se on minulle Isä Jumalan Rakkauden ja Valon symboli. Edessäni taivaalla kuvastuu Jeesus kristus ristiinnaulittuna. Välissämme on peili, peilipinta alaspäin. Peili on valtavan kokoinen. Katson ylöspäin, kohti Jeesusta ja Isää. On täysin pimeää, koska peili varjostaa koko maiseman. Mitään ei näy. Pelkään pimeää. Jeesuksen verta alkaa tippumaan peilin päälle. Peili muuttuu pisara pisaralta läpinäkyväksi. Valoa tunkeutuu enemmän ja enemmän peilin lävitse. Alan nähdä ensin itseni peilipinnasta pimeyden väistyessä peilin alla. En pidä siitä mitä näen. Sitten pikku hiljaa näen enemmän ja enemmän Kristusta itsessäni, koska Hän näkyy peilin takaa peilikuvani ohessa. Alan rakastaa näkemääni. Koen, että tämä peili tässä on Raamattu. Se näyttää vanhan liiton puolella ensin syntisyytemme, mitä olemme sisimmässämme ilman Jeesusta. Tämän jälkeen se osoittaa, miten Isä näkee meidät Jeesuksen veren läpi. Kun ymmärrämme tämän, pelkkä Jeesuksen veri ja Jeesuksen tunteminen riittää. Peili käy tavallaan silloin tarpeettomaksi.

Palatakseni tuohon aiempaan sädeilmiöön, mitä luulisin sen tarkoittavan? Itse koin silloin, että minulle näytettiin eläinten taivaasta pieni osa, taikka siis osa sitä uutta maailmaa, jonka Jeesus tulee luomaan tämän langenneen maailman tilalle. Tämähän on talletettu tulelle. Se antoi minulle toivoa paremmasta. Kissani oli silloin sairastunut diabetekseen ja se jouduttiin tapahtumia seuraavan sairaalajaksoni aikana lopettamaan, koska sen hoito ei enää tepsinyt. Sain uskoa siihen, että tämäkin viaton eläin pääsisi parempaan paikkaan. Sain tälle vahvistusta myös Korinttolaiskirjeen 15 luvusta, jota luin paljon sairaalassa. Lisäksi koin, että minulle näytettiin hetkellisesti miltä näytän Taivaan Isän mielestä Jeesuksen sovitustyön kautta. Etten ollut toivoton saati sitten menetetty tapaus.

Minulta puuttuu ehkä tietty sairauden tunto, koska pidän näitä yhä pohjimmiltaan hengellisinä kokemuksina. Normaalien ihmisten mielestä nämä eivät ole normaaleja ilmiöitä, ja myönnettäköön, etten minäkään niitä aivan tavanomaisina pidä – toisaalta, en ole kokemuksiani valinnut, vaan ne ovat löytäneet pyytämättä luokseni. Ehkä en myöskään ole aivan tavanomainen ihminen. Eikä ole syytä pyydellä anteeksi erilaisuuttaan. Päinvastoin se on rikkaus. Ehkä pyysin rukouksessani jotain tällaista. Kuka tietää. En muista niin tarkasti, mitä rukoilin, kun nämä näyt alkoivat voimistua mielessäni. Varokaa siis mitä pyydätte…

Sairaalaan mennessäni ja sairaalajakson aikana syksyllä 2017 tapahtui vielä paljon kummallisuuksia, mutta jätän ne tässä erittelemättä. Osan luokittelen jälkikäteen ihmeiksi ja merkeiksi, jotka seurasivat julistettua sanaa. Sain kokemuksestani nimittäin uutta voimaa julistaa evankeliumia, ja aloitin sen jo silloin sairaalassa. Olen jatkanut sen jälkeen. Tämä blogi on yksi osa sitä työtä. Haluan kertoa teille, että tällainenkin rikottu astia voi olla ajoittain väkevästi Herran käytössä.

5 vastausta artikkeliin “Miltä tuntuu mennä rikki?

  1. Tsau. Sain 29.1.2019 sanan: -Ihminen tahtoisi kaavan, opin, lain tms. jota noudattamalla hän pelastuisi, jotta hänen ei tarvitsisi olla kaiken aikaa riippuvainen Isästä, Jeesuksesta ja Pyhästä Hengestä. Kyseessä on siis kapinan eräs muoto, halu olla riippumaton eli olla Jumala! -On kovin vaikeaa ihmiselle jättää viimeinen sana aina Herralle. -Semmoinen elämä nimittäin vaatii lapsenomaista uskomista ja luottamista Häneen.
    Oma kommenttini: Eikös Jeesus elänyt juurikin tällä tavalla? Häntä syytettiin usein kaavojen ja lakien ja oppien rikkomisista. Hän näytti ja näyttää tänäänkin miten olla ja elää riippuvaisena Isästä. Minä haluan seurata häenen esimerkkiään.
    12.2.2019 sain sanan: Oletko valmis kaikkien vihattavaksi, oletko valmis luopumaan kaikesta?
    Oma kommentti: Valmistelen parhaillaan sukutilamme myymistä, se on ollut suvulla n. 200 vuotta ainakin. Saattaa nousta vähän älämölöä…
    15.2.2019 sain sanan: Kumpi on katalampi tapa surmata sielu, Ampuako luoti? Vai myrkyttämällä myrkyttää valheilla?
    Oma kommentti: Minulle on valehdeltu aika paljon… no, siinä sitä oppii, esimerkiksi anteeksiantamista.

    Tykkää

  2. Tsau. Tuo sininen säde. Tuo on kiinnostava asia. En lähde tältä istumalta sanomaan juuta enkä jaata. Vihollinenkin pystyy antamaan aivan ihania näkyjä ja kokemuksia. Jumalakin pystyy niitä antamaan. Sinun täytyy tutkiskella hedelmät tuosta kokemuksesta. Auttoiko se sinua eteenpäin kristityn vaelluksessa?
    Yleisesti näyistä ym. kokemuksista: Jokaiselle kristitylle tulee semmoinenkin vaihe, että Herra ottaa kaikki pois, ja vie lapsensa ikäänkuin pimeyteen, hiljaisuuteen,yksinäisyyteen, Hänen kanssansa…Onko siulla siitä koemusta?

    Tykkää

    1. Tuon näyn seurauksena jouduin sairaalaan, jolloin olin käytännössä yksin evankeliumille vihamielisessä ympäristössä. Luin silloin paljon Raamattua, rukoilin ja kerroin evankeliumia lähes kaikille. Sain rohkeuden ja halun todistaa seurauksista huolimatta. Siinä joitakin hedelmistä. Apua siitä oli vaikka oli kipeä isku sairastua uudestaan. En lähde arvailemaan näyn alkuperää enempää, mutta kaikki vaikuttaa niiden hyväksi jotka Herraa rakastavat.

      Tykkää

  3. Sairaalajaksolla koin valtavaa Herran läsnäoloa ja rauhaa, jollaista en ollut koskaan siinä mitassa kokenut, kun selvisin kriisiytymisvaiheesta (syyllisyydentunteet), kävin vielä hakemassa synninpäästön sairaalapastorilta, sen jälkeen aloitin jälleen laajemmin evankelioimaan.

    Tykkää

  4. Tsau. Niinhän se on. Herran tiet ovat ihmeelliset. Useinkin joku asia joka aluksi näyttää aivan kauhealta, Hän kääntää hyväksi. Voi mennä päinvastoinkin. Niin tai näin, kristitty voi ottaa opiksi kummastakin! Herralle Kiitos!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s