Näkökulma olemiseen

On Eräs, jonka näkökulmasta kaikki on tälläkin hetkellä juuri niin kuin sen pitääkin olla, eräällä tavalla hallinnassa, mutta toisaalta virraten täysin vapaasti, kuin joki tai perhosen uni.

Hän, josta puhun, asuu minussa, mutta ei rajoitu minuun.

Tuo näkökulma, joka mainittiin, on objektiivinen ja kaikenkattava, siinä missä omani on usein subjektiivinen ja rajoittunut. Jopa minäkin, Kaikkeuden ja sen Luojan osana, olen juuri sitä mitä minun tällä hetkellä maallista vaellustani kuuluukin olla. Hän On. Niin minäkin opettelen olemaan. Se on hyväksymistä.

Tämä opettelu edellyttää irtautumista egosta, joka on vakuuttunut erillisyydestään. Tämä ei voi olla mitenkään Totuudellista, koska sama Luojahan yhdistää meidät kaikki asumalla meissä.

Asiaa hämmentämään vielä eräs hajatelmani runomuodossa.

Missä ei ole enää minua,
ei ole enää sanoja,
kysymysten, vastausten kontrollirakenteita.
Ei enää loputtomia käsitekarttoja,
ei suorituksia, aplodeja,
vain tietoisuus ilman kuvia;
vastaanota, revi, rypistä,
pois se heitä.
Mieli tyhjennä,
anna sen vaeltaa,
älä samaistu,
hyväksy, katoa,
Maa ilman meitä –
me ilman Maailmaa,
osana Kaikkeutta,
Suurinta Rakkautta,
Iankaikkista,
Hän ei unohda
meitä.

Toivon, että tämä hämmentää teitä oikealla tavalla 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s