Mies ja tähti

”Aurinko, aurinko palava ja kuuma, sinua jos koskettaa niin koskettaa myös huuma.” – runoni noin 3 vuotiaana

Olipa kerran mies ja tähti. Tähti loisti taivaalta valoaan Maan ihmisille ja mies kutsui sitä ystäväkseen. Myös tähti piti miestä suuressa arvossa. Se rakasti häntä ja muuta planeetan asujaimistoa. Siksi se oli päättänyt valaista heitä vaelluksellaan. Tuo valo ja siihen liittyvä lämpö oli se konkreettinen rakkauden osoitus, johon tähti parhaiten pystyi ja kykeni. Mies oli puolestaan omissa vaatimattomissa voimissaan ja ymmärryksellään koettanut palvoa tuota tähteä osoittaakseen sille omaa rakkauttaan, mutta tämä toimenpide oli ollut kauhistus sekä tähdelle että sen luoneelle entiteetille, jota maan asujaimisto yleisesti Jumalaksikin nimittää. Tuo entiteetti on jotain paljon enemmän kuin tuo tähti, jota tällä planeetalla Auringoksikin mainitaan. Ennen muuta tuo tähtikin on vain kyseisen entiteetin eräs ensimmäisiä luomuksia, Maan asujaimiston iloksi ja elämäksi luotu, vain nöyrä palvelija, vaikka ennen muita tehty, kirkkaampi, kuumempi, ja melko lailla lähipiirinsä muita olioita isompi kooltaan.

Oli myös Maan Kuuhun useimpien mielestä epäterveellä tavalla viehtynyt nuori nainen. Hänen mustaansekoittuvan tummansiniset hiuksensa kimaltelivat harakan siipisulkien lailla hämärässä Kuunvalossa, kun hän ihasteli rakastaan tuolla taivaan avaruuksissa.

Tuo mies ja tämä nainen eivät vielä tunteneet toisiaan siinä mielessä, että he eivät koskaan olleet fyysisesti tavanneet tai muutenkaan olleet perinteisellä tavalla yhteydessä keskenään tässä vaiheessa havaitsemaansa aika-avaruusjatkumokokemusta. Vaikka syvällä sisimmässään he tunsivat syvän yhteyden, joka oli jotain enemmän kuin mitä Maan asukkaiden ulottuvilla olevat sanat voisivat koskaan selittää. Jotain mikä ilmeni selittämättömänä kaipauksena ilman selkeää tiedostettua kohdetta. Tiedemiehet varmaan puhuisivat tässä yhteydessä kvanttilomittumisesta. Mystikot puolestaan haastelisivat kaiken elämän yhteydestä. Teologit pyörittelisivät lähinnä silmiään ja kieltäisivät kaiken, viitaten omaan, rajalliseen Pyhän Tekstin ymmärrykseensä, ilman henkilökohtaista kokemusta todellisesta yhteydestä, sokeina kaikelle mikä ei sovi heidän ahtaaseen maailmanselityskehikkooonsa.

Kaiken ytimessä on Auringon fuusioreaktiossa vapautuva fotonivirtaus Maahan tietoisuuden energiana, ja sen Kuuhun luomana kirkkaana valon kajastuksena, ja niiden kautta tähän nuoreen naiseen sekä tuohon mieheen kohdistuvana tietoisuuden käsittelemänä kokonaisvaikutuksena. Muistattehan, että kaikki kentässä tapahtuva liittyy kaikkeen. Eikä kentän ulkopuolelle tapahdu muuta kuin Jumalan tietoisuus ja olemassaolo, iankaikkinen Minä Olen, Alfa ja Omega. Mikä on sinällään jo aika paljon sekin.

Jäätyneitä fotonivirtoja, kvanttitilojen koodi tietoisuuden kausaalisena ilmaisijana. Kuka on tuo koodatun informaation lähde, alkusyy jähmettyneessä avaruusajassa? Hän, joka valaisee päivämme ja antaa kuullemme sen loisteen. Roikkuen taivaalta kuin suuri silmä suuren pyramidin yllä. Mystikot älkööt vaivautuko. Ottakaa huomioon, että hänkin voi olla vain yksi synapsi suuren Jumalan aivoissa. Toki näette tähdet? Entä mitä se tekee meistä? Unikuvia, vain kuplia kuplien sisällä – välittäjäaineita, elektroneja – kenties viiruksia, vai jotain vielä katalampaa? Vai aliarvioinko itsemme, mikä on merkityksemme: universumi tarkkailemassa ja havainnoimassa itse itseään, kauttamme. Kirjoitan teille sanoin, koska kuvakieleen pystyvää kirjoituskonetta ei ole vielä luotu. Eikä spektri tai kuvakulma riittäisi, saati päätteenne tai havaitsemisvälineidenne ulottuvuudet.

Jatkoa seuraa?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s