Metamorfoosini

Kuin perhosen elämässä, myös ihmisen elämässä on useita eri vaiheita. Perhonen emosta syntyessään on muna, josta tulee aikanaan toukka, josta sitten kotilo, josta lopulta perhonen, joka puolestaan pariteltuaan munii munan. Muna, jonka kuvainnollisesti perhosena aikaansaan on, minun konkreettisen jälkikasvuni lisäksi, on se muu mikä jää minun jälkeeni elämään ja vaikuttamaan tähän maailmaan; ideoita, ajatuksia, jotka olen saanut paperille tai muuten kiertämään ihmiseltä ihmiselle tavalla tai toisella. Pienen pieni osa on myös uskon vaikuttamia hyviä tekoja, jotka toivottavasti lämmittävät ihmisten mieltä. Pieni osa niistä on minun omaa tuotostani, suurin osa ympäristöni tuotosta, lainattua, valikoitua, käsin poimittua; mitä olen tiedostaen tai tiedostamattani imenyt itseeni ja sisäistänyt elämänfilosofiakseni törmäillessäni elämässäni ihmisiin ympärilläni, ja myös esimerkiksi hyvän, usein hengellisen kirjallisuuden kautta. Tämän kuvainnollisen munan tarkoituksena olisi luoda jotain positiivista, jolla olisi itsessään voima kertautua ja muuttaa lukijoidensa elämää paremmaksi. Se edellyttää positiivista elämänasennetta ja sen mukaista elämää; molemmat asioita, joiden kanssa vielä tällä kirjoitushetkellä kamppailen. Tällä hetkellä näen itseni olevan vielä kotilovaiheessa, rikkoen kamppaillen hetki hetkeltä kotiloni seiniä, antaen valon ja lämpöisen ilman tunkeutua iholleni kuoren raoista. Kotilovaihe on menneen elämän ymmärtämistä, hyväksymistä ja eräällä tavalla myös irtipäästämistä siitä, jotta menneisyyteni ei veisi mahdollisuuttani elää täysillä, ollen läsnä nykyhetkessä. Myös taipumus tulevaisuuden mahdollisten katastrofien ennakointiin on menneisyyteni tuotos, joka sekin vie pois läsnäoloa hetkestä. Näistä ajatus- ja toimintamalleista irti päästäminen vaatii paljon kovaa ajatustyötä ja myös toistoja. Niin pitkään kuin kamppailen omien sisäisten ”demonieni” kanssa, kamppaillen irti kuvainnollisesta kotilostani, en voi olla vielä täysin vapaa. Vapauduttuani sisäisistä kahleistani, jotka ovat lopulta olemassa vain lukkiutuneissa ajatusmalleissani, voin ehkä yltää haaveeseeni ja aloittaa täydellä teholla oman kirjani kirjoittamisen. Olkoon se tämä ”perhosen muna”, jota yhä ajatustasolla haudon, mutta älköön se viekö päähuomiotani omalta pojaltani, hänen kasvatukseltaan ja omalta perheeltäni.

Yksi vastaus artikkeliiin “Metamorfoosini

  1. Tsau. Joo, tuttua minullekin tuo kuoresta ulos rimpuilu. Eikös se ole se vehnänjyvän-tie? Sama tie jonka Jeesuskin kulki ja jätti meille esikuvan, Tehkää perästä! Seuratkaa minua! Risti-Hauta-Ylösnousemus!
    Siinä on monenlaisia vaiheita ja variaatiotakin.
    Mie esim. olen väsynyt ihan kunnolla moneenkin asiaan ja se onkin kääntynyt hyväksi. Kun en esim. jaksanut enää itseäni kuoletella, niin Jeesus tuli ja ilmoitti, että Minussa sinä olet JO kuollut, haudattu ja ylösnoussutkin! Mikä ilo ja helpotus! En mie sitä ihan täysin vielä usko, mutta kaikki ajallaan.
    Kun väsyin kaavamaisiin rituaaleihin ja siihen, että siun pittää sitä ja sie et sua tätä, niin Jumalan Sana ilmoitti, Mitä se sinuun koskee, seuraa sinä minua! Aamen ja kiitos!
    Nykyisin olen väsynyt fyysisiin kipuihin, hylkäämisiin, väärinymmärtämisiin, yksinäisyyteen, epävarmuuteen jne.
    No, Isä on jo Henkensä kautta puhunut, että kaikki pilkka ja vainot ym. jotka osuvat minuun osuvat myös Häneen!
    Jo tämä tieto helpottaa minua. Ja mitä onkaan vielä tulossa…

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s