Avoimuudesta

Tämän päivän aihe voisi olla avoimuus. Missä määrin se on tarpeellista, missä määrin järkevää? Ihmisen elämässä on kaikilla asioita, jotka mieluummin lakaisisi maton alle ja jättäisi kertomatta. Asioita, joista ystäväsi vanhassa elämässä vitsailevat. Minulla ainakin. Mutta, entä jos ne asiat painavat mieltäsi? Entä jos ne luokitellaan uskovien piirissä kategoriaan synti? Silloin ne pitäisi tietenkin tunnustaa jollekin, tehdä parannusta niistä, ja saada synninpäästö. Kuka on pätevä, ja riittävän luotettava ottamaan tunnustuksen vastaan? Tuleeko sen olla oman paikallisseurakunnan jäsen, vai riittääkö, että tekee tunnustuksen suoraan Jumalalle ristin juurelta nöyrästi huhuillen, välimiehenä Jeesus Kristus?

Itselleni kävi niin, että Jumala laittoi minut ikään kuin katsomaan ylöspäin peiliin, ennen kuin viimeksi jouduin sairaalaan. Näin siellä ensin ”vanhan aatamin” eli menneisyyden minäni, pimeydessä, ilman Jeesuksen veren puhdistavaa voimaa. Olin peloissani, täynnä kysymyksiä ja avuton. Tämän jälkeen minulle näytettiin, että peiliin ylläni alkoi ilmestyä läpinäkyviä kohtia. Mahdollisesti reikiä. Isän Jumalan valo tulvi niiden kautta läpi sisimpääni. Ymmärsin, että kirkkauden ja peilin välillä oli Jeesuksen risti, mistä tippui verta peilin päälle tai läpi, tehden siihen niitä huomaamiani läpinäkyviä kohtia tai reikiä. Lopulta peili hävisi kokonaan, ja katselin Jeesusta ristillä kirkas Isän Jumalan valo taustalla. Ymmärsin, että vain Jeesuksen veren kautta on meillä viitoitettu tie Isän luo kirkkauteen. Muuten Raamattu peilinä osoittaa meille vain suuren syntisyytemme, tuomion ilman armoa. Toisaalta synnin tunnemme vain Raamatun kautta, laki ja muut kirjoitukset sen meille osoittavat. Vain niiden kautta tiedämme, mistä kaikesta meidän tulee tehdä parannusta, jotta sydämemme uudistuisi. Toisaalta Pyhä Henki vie ohjauksellaan meitä usein myös suoraan parannuksen paikalle.

Haluan tehdä parannusta siinä, etten osaa todellakaan sanoa, näinkö edellä mainitun konkreettisesti vai ”sieluni silmin”, se vain yht’äkkiä avautui minulle. En ole ketään toista parempi uskova siksi, että minulle ajoittain näytetään jotain tällaista. Eräässä mielessä voisi sanoa, että olen heikko ja kaipaan konkreettisia ihmeitä ja merkkejä uskoni tueksi, eräänlaista tukiopetusta, ja siksi Jumala on nähnyt hyväksi minua auttaa tällä tavoin. Toisaalta nämä on lääketieteen kannalta nähtävissä myös sairauden oireiluna, mikä pitkittää toipumiseni tietä. Ehkä haavojen umpeutuminen vie aikaa. Jumala tietää.

Lisäksi minulle näytettiin konkreettisemmin kun olohuoneeni ikkunan läpi tunkeutui huoneeseen sinistä valoa, joka täytti näkökenttäni. Tunsin suurta iloa, euforiaa, ja ymmärsin yhtäkkiä laajoja kokonaisuuksia elämästäni, ja aloin puhua valtavasti näistä asioista ja tehdä niistä muistiinpanoja, jotka minulla on yhä. Minulle näytettiin asioita, joita tiedän olevan vain taivaassa. Sanoinkuvaamattomia paikkoja, eläimiä ja värejä, suurta harmoniaa. Ymmärsin, että sillä hetkellä Jumala halusi vahvistaa minua. Edessä oli vaikeita päiviä. Jouduin mm. sairaalaan ja kissani jouduttiin lopettamaan vaikean diabeteksen vuoksi. Ehkä kirjoitan tästä lisää myöhemmin. Hyvää yötä lukijani, jos olette siellä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s