Menetä toivosi ja ala elää!

Tämän aamuinen oivallukseni liittyy siirtymään ”toivon tilasta” ”tyytyväisyyden tilaan”. Toivon tila on toki itsessään parempi kuin toivottomuuden tila, koska toivottomuudessa ei ole uskoa parempaan tulevaisuuteen. Toivon tilassa sitä uskoa on. Uskon, että asiat ovat paremmin sitten kun, joskus tulevaisuudessa, kun asiat X, Y ja Z on saavutettu. Jännä juttu tässä on, että olen valmis uhraamaan nykyhetken, tekemään asioita suorittamalla, käyttämään paljon resursseja asioiden X, Y ja Z saavuttamiseen. Mutta kun aika tulee täyteen ja ne on saavutettu, huomaan edelleen uskovani parempaan tulevaisuuteen. En ole tyytyväinen, vaan olen edelleen toivon tilassa. Läsnäoloni on heikkoa ja elän tavallaan haavemaailmassa, ”sitten kun – tulevaisuudessa”.

Mikä on ratkaisu? Minun pitää menettää toivoni ja alkaa elää!

Haluan saavuttaa tyytyväisyyden tilan. Jos en hirveän paljon valehtele, niin olen jo aika pitkällä tällä tiellä. Läsnäoloni nykyhetkessä on melko vahvaa. Hyväksyn asiat sellaisena kuin ne ovat ja ainakin pyrin olemaan tyytyväinen siihen mitä on.

Myös raamattu kehottaa tähän. Siellä sanotaan ensimmäisen Timoteuskirjeen kuudennessa luvussa, jakeessa 6: ”Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa.” Olen tässä irrottanut yksittäisen jakeen asiayhteydestään, vaikka pitäisi lukea mielellään laajempia kokonaisuuksia. Tästä huolimatta minulle se jae on puhunut tätä todellisuutta.

2 vastausta artikkeliin “Menetä toivosi ja ala elää!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s